Oli aika ammoinenki, uniaika unohettu. kaukoaika kammottuki, mennyt mieli menetetty.
Sita tiestin sita taisin, sita kauvan kattelinki, Sita elin elamani, koinpa kuolla kuolemani. Mita tiesin, mita taisin?
Jotta saatoin kerran kuolla, tayty vastaan hangotella.
Mita tiesin, mita taisin? Mita lienin taitamatta? Mika miunki vahvaks' saato? Kerro miulle, sitten tiian.
Onko kasvot intelleni, kehtailenko niita kahtoo? Onko kasvot intelleni, tunnenko sen naamakseni? Onko kasvot intelleni?
Jotta saatoin kerran kuolla, tayty vastaan hangotella. Taivaankannet paukutella, kirjokansi kalkutella. Taivaankannet paukutella, kirjokansi kalkutella.
Elin kauvan, kauvan kahtoin, kauvan saatoin tunteakki, kovan kaulun kiskuella, kovan varren vankutella. "Miul on kasvot isolenni, miull on kasvot emolenni"
Yohut tumma minuu verhoo, kauhut paljo pelottelloo, mutta paiva paistaviki, koittaviki risukasahan.